Lapsena olin ahkera paikallisen kirjaston käyttäjä. Meillä oli kirjasto lähellä koulua, joten kävin siellä jo pienestä pitäen ilman vanhempiani. Opin lukemaan nopeasti, ja lukutaito avasi minulle kiinnostavan maailman. Siihen aikaan ei ollut nettiä, joten luettavaa haettiin kirjoista sekä lehdistä. Ensimmäiset lukemani kirjasarjat muistan vieläkin: Kolme etsivää, Viisikko ja Salaisuus-sarja. Vähän vanhempana innostuin lukemaan scifiä, ja silloin tutuksi tulivat scifi-maailmasta tutut kirjailijat Isaac Asimov ja Arthur C. Clarke. Kirjoista ammensin myös omiin kouluaineisiini ajatuksia ja ideoita. Annoin mielikuvitukseni lentää, ja muistankin erään kerran, kun palautin kouluainetta opettajani aprikoineen ääneen: "Mitähän tuo Arto on tällä kertaa keksinyt?" Ilmeisesti silloisen aineeni otsikko "Ihmiskunnan tuho" sai hänet tuon huokaisemaan.
Minusta lähikirjasto on erityisesti lapsille ja nuorille arvokas asia. Minun lapsuudestani ajat ovat tietysti muuttuneet sikäli, että netti tarjoaa nykyään paljon viihdettä ja myös tietoa. Kirjoja netti ei kuitenkaan korvaa. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että netti antaa lyhytjänteistä viihdykettä lyhyiden tekstipätkien ja videoiden muodossa. Kirja pakottaa keskittymään pidemmäksi aikaa. Kirja myös ruokkii mielikuvitusta paljon paremmin kuin video.
Kirjasto tarjoaa myös muita palveluita. Sieltä löytyy nettikin, mikä on tärkeä asia heille, joilla ei ole kotona tietokonetta. Yhä useammalla toki on tietokone tai tabletti, jolla nettiä voi käyttää, mutta pelkkä väline ei riitä. Täytyy olla osaamistakin. Tässäkin kirjasto voi auttaa.
Kirjasto kuuluu kunnan tarjoamiin peruspalveluihin. Kirjojen lainaamisen sekä netin peruskäytön ja siihen liittyvän osaamisen tulee olla ilmaista. Lapsia tulisi kannustaa tarinoiden lukemiseen, ja ilmainen oma kirjasto auttaa siinä paljon. Kirjaan keskittyminen antaa lapsille rauhallisen ajanvietteen nopeatempoisen pelaamisen ja netin selaamisen sijaan. Suodaan se heille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti